Historia

20 vuotta täyttyi!

Sallan Perhokerho täytti keväällä 2008 pyöreät 20 vuotta. Syntymäpäiväjuhlat pidettiin Naruskajoen törmällä, Siekapirtillä 24.05.2008. Tilaisuudessa palkittiin ansioituneita seuran jäseniä. Mitalit jakoi SVK: n (Suomen vapaa-ajan kalastajien) Lapin piirin puheenjohtaja Jorma Kaaretkoski.
SVK:n kultaisen ansiomerkin saivat Pasi Niskala, Mauri Jurmu ja Kari Hänninen. Hopeisen ansiomerkin Gernot Bergman, Aarre Hänninen, Matti Hänninen, Markku Jokela, Ahti Hautajärvi, Heimo Hautajärvi ja Reima Hänninen. Pronssisella ansiomerkillä palkittiin Joonas Hänninen. Lisäksi seuran viiri luovutettiin Pasi Niskalalle, Mauri Jurmulle ja Kari Hänniselle.
Tilaisuudessa valittiin myös seuralle oma nimikkoperho. Kisaan oli ilmoitettautunut 3 toinen toistaan upeampaa sidosta. Seuran perho valittiin äänestämällä juhlassa mukana olevien jäsenten kesken. Voiton vei Joonas Hännisen sidos Sallan Suvi. Sen katsottiin parhaiten kuvaavan seuraamme, väreillään ja kauniilla muodoillaan.
Sallan Perhokerho kiittää kaikkia juhlan onnistumiseen ja tukemiseen osallistuneita yrityksiä, sekä tietysti jäsenistöään ikimuistoisesta syntymäpäivästä.

 

Koillis-Lappilaista perhokalastusta 10-vuotta.

Sallan Perhokerho ry:n historiikki, joka esitettiin kerhon 10-vuotisjuhlassa.

Koillis-lapissa, aivan itärajan tuntumassa olevassa pienessä pitäjässä alkoi eräänä kauniina kevät iltana epämääräinen miesporukka liikehtimään levottomasti. Joku hyppäsi Toyotan rattiin, joku taas vanhan Soliferin sarviin, taisipa joku olla aivan kävelypelillä liikkeellä. Kulkupeleistä huolimatta kaikilla oli erittäin määrätietoinen ja vakaa suunta pienen kirkonkylän laitamilla olevaa rakennusta kohti. Miesporukan ikäero oli sen verran suuri, ettei mistään miesten normaalista saunaillasta, korttiringistä tai muusta nestemäiseen kanssakäymiseen liittyvästä tapahtumasta liene ollut tällä kertaa kysymys.
Paikkakunta oli Salla ja päivämääräksi kirjoitettiin 12.05.1988. Miesporukan päämääränä oli paikallisen tilitoimiston konttori, jonne Jurmun Mauri oli kutsunut perhokalastuksesta kiinnostuneet paikkakunnan kalamiehet. Samaisena kauniina kevätiltana syntyi Sallan Perhokerho Ry.
Perustavassa kokouksessa oli paikalla 15 henkilöä. Ikäjakaantuma oli 13 vuotiaasta 59 vuotiaaseen. Kokouksen puheenjohtajana toimi Taisto Vuorela ja sihteerinä Mauri Jurmu. Kokouksessa hyväksyttiin orastavan perhokalastusseuran säännöt, päätettiin nimeksi Sallan Perhokerho Ry, valittiin kerhon puheenjohtajaksi Aarne Jäntti ja muiksi johtokunnan jäseniksi Taisto Vuorela ja Markku Jokela. Lisäksi valittiin sihteeriksi Mauri Jurmu.
Perustavassa kokouksessa oli tosiaan 15 henkilöä, mutta varsinaiseen kokoukseen mennessä, joka pidettiin pari viikkoa myöhemmin eli 25.05.1988 oli jäsenmäärä jo reilusti tuplaantunut 38 henkilöön. Nykyvuosina jäsenmäärä on pyörinyt 50 henkilön paikkeilla. Sallan Perhokerho ry on merkitty yhdistysrekisteriin 30.03.1989
Aarne Jäntti toimi puheenjohtajana pari kautta. Vuonna 1990 puheenjohtajaksi valittiin Kari Hänninen, joka jatkaa nykyisinkin tehtävässään. Kokeneena tilitysasioiden asiantuntijana on Jurmun Mauri ”saanut olla” kerhon sihteerinä koko kymmenvuotiskauden. Varapuheenjohtajana on toiminut kahdeksan kautta Pasi Niskala. Kerhon johtokunta on hiukan vuosittain vaihdellut, joskin ydinryhmä on pysynyt samana.
Kerhon tärkeimpänä periaatteena on ollut alkuvuosista lähtien toiminta nuorten ehdoilla ja nuorten hyväksi. Emme ole pyrkineet mihinkään salamyhkäiseen ”herrasteluun ja nurkkakuntaisuuteen”, vaan olemme jakaneet reilusti eteenpäin niitä tietoja ja taitoja jotka olemme hallinneet.  Samainen periaate on nykyisin varmaan suurimmalla osalla perhokalastusta edistävillä yhdistyksillä. Salaseura tyyppinen toimintamuoto ei sovi perhokalastukseen ja toimintaa nuorison hyväksi täytyy aina painottaa. Kerhomme toiminnassa aktiivisesti mukana olevista on noin puolet alle 16 vuotiaita. Joskin murrosiän tuomat muutokset saavat pojissa mielenkiinnon muuttumaan toisenlaisiin karvaturreihin ja tästä johtuen kerhotoiminnassa mukana olevat nuoret jonkin verran vaihtuvat parin vuoden välein.
Normaalin jäsenmaksutulojen lisäksi on kerhon toimintaa varten pyritty hankkimaan varoja erilaisilla kilpailuilla, arpajaisilla ja myymällä perhoja.
Sidontailloissa kertyneet perhot on laitettu kesäksi paikallisiin liikkeisiin myyntiin.
Talvisin on järjestetty muutamia pilkkikilpailuja ja kesäisin järjestetyistä perhokalastuskilpailuista on jäänyt varoja kerhon toimintaa varten.
Myös yhdet arpajaiset on järjestetty.
Tuloilla onkin hyvin pitkälle pyöritetty kerhon toimintaa, hankittu kerholaisten käyttöön sidonta-tarvikkeita ja -materiaalia. Lisäksi tuloja on käytetty kalastusreissujen kustannusten peittämiseen, sekä korvattu jäsenten perhokalastuskilpailuista aiheutuneita kuluja.
Kerhon toiminta on keskittynyt, kuten varmaan muillakin vastaavilla yhdistyksillä perhonsidonnan opettamiseen sidontaa alotteleville jäsenille.
Kerhon sidontailtoja on järjestetty keskimäärin kerran viikossa ja niitä on alettu pitämään yleensä perhokalastuskauden päätyttyä, eli täällä pohjoisessa marraskuun loppu puolella.
Sidontailtoja on järjestetty toukokuulle asti, jolloin talven aikana sidottuja perhoja on voitu ruveta testaamaan käytännössä. Sidontailloissa on ollut keskimäärin  5 – 10 henkilöä.
Kerholle on hankittu omat sidontavälineet ja -materiaalit. Oman sidontamateriaalin hankinta perusteltiin aikoinaan sillä, että monella sidonnasta kiinnostuneella henkilöllä ei ole ollut hankittuna omia sidontavehkeitä. Kerhon välineillä on asiasta kiinnostunut päässyt alkuun ennen omien välineiden hankintaa. Kerholla onkin tällä hetkellä varsin kattava sidontamateriaalivalikoima.
Alkuvuosina meillä oli tapana kerran vuodessa järjestää sidontamateriaalien ja perhokalastusvälineiden esittelyjä tilaamalla paikalle myyntipuolen edustajia, koska tälläisestä pienestä paikkakunnasta ei tahtonut löytyä riittävän laajaa edellä mainittujen tarvikkeiden valikoimaa.
Jos halukkuutta on ilmennyt, olemme myös tarvittaessa opettaneet vavanrakennuksen periaatteitta. Ja monia hienoja vapoja on syntynytkin osaavien jäsenten toimesta.
Myös muiden perhokalastukseen  liittyvien välineiden rakentelu on ollut useiden kerhoiltojen teemana.
Kolme vuotta sitten päätettiin järjestää jäsenille joulun alla yhteinen kokoontumistilaisuus, jota jotkut kutsuvat myös pikkujouluksi. Pikkujouluihin on liittynyt normaalien syömis- ja juomishommeleiden lisäksi myös kerhon pilkkimestaruuskilpailujen järjestäminen ja nuorisolle sidontakilpailu. Lopuksi on aina kisailtu tiukissa, mutta leikkimielisissä joukkuekilpailuissa.
Myös erilaisia perhonsidontaan liittyviä videofilmejä on hankittu kerholaisten käyttöön. Omien perhokalastusvideoiden katselu on ollut muutamien kerhoiltojen teemana.
Kalastusmatkoja on pyritty järjestämään 1 – 3 kertaa kesässä. Matkojen kohteena on yleensä ollut lähialueiden kalavedet, eli Kemi- ja Kairijoki, sekä Naruskajoki. Sallassa ja kerhon jäseninä on hyvin paljon lohenkalastuksesta kiinnostuneita, joten myös Tenolle on järjestetty pari reissua. Yhteisillä kalamatkoilla on kokeneemmat jäsenet opastaneet halukkaita varsinaisessa kalastuksessa, heittämisessä ja muissa perhokalastukseen liittyvissä asioissa.
Perhokalastuskilpailut ovat vuosi vuodelta alkaneet yhä enemmän kiinnostaa perhokalastajia. Myös täällä pohjoisessa kilpailutoiminta on lisääntynyt.
Sallan Perhokerho ry, Kemijärven Perhokalastajat ry ja Korvatunturin perhokalastajat ry (Savukoskelta) ovat järjestäneet vuodesta 1991 alkaen vuoro vuosittain “Korvatunturin Kunkku” nimisen perhokalastuskilpailun. Tämä kisa on osanottajamäärältään kenties Suomen suosituin, suurin ja kaunein, mutta ei varmasti kilpailijoiden mielestä vakavin. Kunnia loistavan kisan alkuräjähdyksestä kuuluu Kemijärven Perhokalastajien Matti Tamsille. Korvatunturin Kunkussa kilpaillaan yleisessä sarjassa kolmimiehisin (tai -naisisin) joukkuein ja lisäksi naisille ja nuorille on oma henkilökohtainen sarja. Kilpailuun on kutsuttu koillis-lapin alueen perhokalastusseurat. Urheilukalastusliittoon on myös vuosittain kutsu lähetetty, mutta ilmeisesti tunnettu koillis-lapin perhokalastajien kova kilpailutaso on ainakin vielä saanut heidät jättäytymään pois kilpailuista. Sallan Perhokerhoon on kilpailuista tullut kaksi voittoa, kaksi kakkossijaa ja kolme kolmossijaa.
Olemme myös järjestäneet perhokalastuksen suomenmestaruuskilpailujen karsintakilpailun vuosina 1995 ja 1997. Karsintakilpailut ovat kummallakin kerralla onnistuneet järjestelyjen osalta hyvin, sillä osanottajat ovat kilpailun jälkeen antaneet positiivistä palautetta kisoista. Meillä onkin tarkoituksena hakea järjestettäväksi varsinaiset suomenmestaruuskilpailut lähivuosina. Karsintakilpailuista saatujen kokemusten perusteella voinemme lähteä kisajärjestelyihin luottavaisin mielin.
Myös varsinaisissa kilpailuissa on kerhon jäsenet menestyneet kohtalaisesti. Varsinaisiin perhokalastuksen suomenmestaruuskilpailuihin on kerhomme jäsenet päässeet yhteensä 7 kertaa vuosina 1993, 1996 ja 1997. Viime vuonna oli finaalissa kolme kerhomme jäsentä.
Aivan mitalisijoja emme ole päässeet vielä valtaamaan, niinpä Pasi Niskalan saavuttama 9. sija vuonna 1993 on vielä tällä hetkellä paras saavutus.
Sen sijaan vuodesta 1996 lähtien järjestetyissä Lapin piirin perhokalastusmestaruuskilpailuissa on menestys ollut loistava, tai päätelkää itse. Kaksi joukkuekilpailun voittoa, sekä  yksi kolmossija ja yleisen sarjan kaksi voittoa, yksi kakkossija ja yksi kolmossija. Kaikki tämä kolmen vuoden aikana.
Vuonna 1997 päätettiin järjestää vuosittain kerhon sisäinen suurin kala kilpailu. Kilpailussa  mitellään siitä kuka saa vuoden aikana perhokalastusvälinein suurimman kalan. Kilpailukaloina ovat merilohi, taimen, harjus ja siika. Jokaisen sarjan paras palkitaan arvokkaalla kiertopalkinnolla. Palkinnoista huolimatta taitaa olla saavutettu kunnia tärkeintä sarjojen voittajille.
Perhonsidontakilpailuja on kerhon nuorille jäsenille järjestetty muutamia  Kilpailuilla on lähinnä pyritty lisäämään jäsenten aktiivisuutta perhonsidontaa kohtaan. Perhonsidonnan suomenmestaruuskilpailuissa käytiin kolmen miehen voimin, joissa menestys oli tyydyttävä.
Erilaisiin kilpailuihin löytyisi täältä pohjoisestakin varmaan lisää väkeä, mutta kun kilpailut ovat yleensä keski- tai eteläsuomessa, niin kilpailumatkojen pituus tulee aina hankaloittavana tekijänä eteen. Onhan etelä- ja keskisuomen kisapaikat hiukan syrjässä.
Vuonna 1989 järjestettiin kilpailu kerhomerkin saamiseksi kerholle. Monien eri vaihtoehtojen joukosta valittiin Mauri Jurmun ja Markku Jokelan suunnittelema malli, jossa kaksi taimenta tavoittelee veden pinnalla räpiköiviä päiväkorentoja.
Talvisin on myös kilpailtu veden päällä, sillä myös kerhon parhaat pilkkimiehet on palkittu. Kerhon nimissä on myös osallistuttu Sallan kunnan pitäjänmestaruus pilkkikilpailuihin.
Tänä vuonna on näin juhlavuoden kunniaksi päätetty järjestää kilpailu, jossa valitaan kerhon oma nimikkoperho.
Nuorten asennetta kalastukseen olemme pyrkineet vaikuttamaan lähinnä omilla esimerkeillämme. Saalis ei ole tärkeintä periaatteella. Hyvä esimerkki siitä miten kalastusseura pystyy halutessaan vaikuttamaan kalastusasioihin on Naruskajoen verkoitus. Naruskajoella on saanut vuosia pyytää verkoilla, ilman mitään silmäkokorajoitusta. Parin vuoden yrittämisen ja esitysten tekemisen jälkeen pystyimme vaikuttamaan siihen, että joelle määrättiin verkon silmäkokorajoitus. Koko verkoitusta ei saatu sentään poistettua, mutta onhan tuokin jo jotain.
Sallassa 03.03.1998
Kari Hänninen