Junnuleiri 14.- 16.6.2024

Jälleen oli tullut se aika vuodesta, kun Sallan Perhokerho ry palkitsi aktiivisia nuoria jäseniään järjestämällä heille perinteisen kalastusleirin. Pitkän talven jälkeen päästiin vihdoin avovesien ääreen ja kohdevesistöiksi valikoitui Savukosken Nuortti- ja Kemijoki ja majoituspaikaksi Sotajoen vanha kämppäkartano. Kartanon omistaa nykyään Sotajoen kämppäkartanon pystykorvat ry. Suosittelemme paikkaa mm. sen sijainnin ja viihtyvyyden ja varustuksen vuoksi.

Mukaan lähti nuoria perhokalastajia 5 kpl, joista ensikertalaisia leirillämme oli 2. Muutama harmillinen poisjäänti tuli, kuten tapana on, mutta sillehän ei voi mitään. Ohjaajia oli mukana 3 seuramme kokeneempaa perhokalastajaa.

Perjantai-illan leiriytymisen jälkeen rakenneltiin perukkeita, kasailtiin vapoja ja pukeuduttiin kahluuvarusteisiin ja kun kaikki oli valmista niin sen jälkeen siirryttiin joelle.

Ensimmäinen ilta kalasteltiin Nuorttijoella, sen yläosissa. Illan aikana keskityttiin mm. siihen, että kun Nuortin kala on erittäin arka, joten kahlaamisen ja rannalla liikkumisen täytyisi olla sen mukaista. Perhon heitto oli aika lailla kaikilla hallinnassa, mutta pientä hiomista tehtiin tekniikassa, mitään isompaa ongelmaa ilmennyt. Lisäksi käytiin läpi perhon valintaa kyseiseen hetkeen. Tutkittiin näkyykö kalaa pinnassa vai ruokaileeko se kenties pinnan alta ja kun pintakäynnit olivat erittäin vähissä, olikin uppoperhokalastus illan sana. Saalistakin saatiin, mutta taimenet jäivät alamittaisiksi ja pääsivät takaisin kasvamaan. Illalla sitten kylvettiin kartanon vanhassa saunassa. Hyvät oli olosuhteet sielläkin. Iltapalan jälkeen vaivuttiin untenmaille.

 

 

 

 

 

 

 

Myös koko seuraava päivä vietettiin Nuortilla. Tuuli ja sadekuurot meinasivat hiukan haitata kalastusta ja kalojen pintakäynnit olivat edelleen vähissä. Saalista kuitenkin saatiin ja unohtumattomia kokemuksia tietenkin. Pintaperhoista parhaiten toimivat kuoriutuvaa päiväkorentoa imitoivat sidokset ja uppoperhojen ehdoton ykkönen oli nimetön metsosiipinen malli, joka kulkee työnimellä MuMi. Kaikkia näitä otti-perhomalleja oli sidottu talven kerhoilloissa. Illalliseksi valmisteltiin legendaarinen Äijäkeitto ja kylvettiin Kartanon hienossa Maisemasaunassa, jossa 2 seinää on lasia ja näin ollen maisema aukeaa eteesi ja aurinko paistaa sisään. Wau mikä tila ja aivan mahtavan pehmeät löylyt. Suosittelen suuresti tutustumaan.

 

 

 

 

 

 

 

Toinen kokonainen leiripäivä vietettiin Kemijoella, sen yläosissa, Lattunasta ylävirtaan. Alue on ollut meikäläisillä vähällä kalastuksella 2000-luvun alun jälkeen. Allekirjoittanut oli mukana olleista ainoa, joka siellä joskus aiemmin oli kalastellut.  No nyt mentiin mestoille ja kalansaalis oli hiukan vähäisempi Nuorttijokeen verrattuna, mutta kyllä 2 junnua täältäkin mittakalat kairasivat. Perhona näille Harjuksille toimi myös jo edellä mainittu MuMi. Täällä tapasimme myös Kalastuksenvalvojan, joka oli työssään erittäin asiallinen. Tapaaminen valvojan kanssa on aina helppoa, kun Sinulla ja seurueellasi on luvat kunnossa sekä saaliskaloilla on riittävästi mittaa.

 

 

 

 

 

 

Leiri oli jälleen kerran onnistunut ja erittäin hyvin ryhmäyttävä kokemus. Myös ensikertalaiset pääsivät porukan kanssa sinuiksi ja kaikki saivat saalista. Juttua lensi ja huumoria viljeltiin runsaasti, mutta ainahan tietenkin jotain negatiivistakin sattuu ja tapahtuu kun herkkien perhovapojen kanssa ollaan tekemisissä. Pikku kastumisiakin voi olla mahdollisuus saada aikaiseksi kun kahluuhousuhommissa ollaan. Ehkä kuitenkin suurin onnettomuus oli se, kun leipävarannot olivat loppua kesken, mutta tähän ongelmaan saatiin kuitenkin apua Tulppion majoilta, jotka suostuivat myymään meille osan pakasteleivistään. Suuri kiitos myös heille.

Isoin kiitos leirin onnistumisesta kuuluu tietenkin Hienoille Junioreille sekä Osaaville ohjaajille.

Pasi Niskala