Aikuisten kalastusretki Ängesån joelle 6-9.7.2023

Retkeä valmisteltiin pitkään ja hartaasti, koska kalastuskohde ja -ajankohta oli pitkällisen pohdinnan tulos. Lopulta Ängeså valikoitui kohteeksi helpon saavutettavuuden ja edullisuuden vuoksi. Passu kokeneena kävijänä hommasi majoituksen, tilaa oli vain neljälle, mutta allekirjoittaneen deffletti (asuntoauto) toi lisäpaikat kahdelle. Torstaiaamuna startattiin Sallasta Passu, Kari, Juhani T ja minä, Kursusta lähti toinen Juhani ja Oulusta Hente. Perille päästiin hyvissä ajoin , iltapäivän alkupuolella. Majoituspaikka oli viihtyisän oloinen ja suomea puhuva isäntä leppoisa ja ystävällinen mies, joka myös möi kalastuslupia käteisellä. Ainoa ikävämpi puoli paikassa oli kymmenen metrin päässä kulkeva valtatie ja sen liikenteen aiheuttama melu, mutta siihenkin tottui nopeasti. Majoittumisen jälkeen pidettiin pienimuotoinen muistotilaisuus edesmenneelle kalamiehelle, Kotimäen Jarille. Otettiin maljat Jarille ja muisteltiin hänen rikasta kalamies uraa, Passu oli ottanut mukaan myös Jarin lohivavan, josta oli myös omat tarinansa. Kaikkien muistot Jarista olivat hyvin lämpimiä ja mukavia.

Sitten lähdettiin kalaan, ensimmäisenä iltana kalastettiin ”Huutonivalla”, vesi oli todella alhaalla ja vedessä kivet liukkaita, saaliin saamisen suhteen porukkaan hiipi pieni epäilys, no sää kuitenkin oli pilvipoutainen, eikä liian kuuma. Lohia nähtiinkin kyllä pintovan, eikä ihan pieniäkään, mutta ne näyttivät jo aika tummilta. Koko ilta kalasteltiin ja liukkaita kiviä taivasteltiin, mutta ei tuloksia. Majapaikalla käytiin illan kalastusta läpi ja pohdittiin syitä saaliittomuuteen, mikään ei tietysti ratkennut, mutta hyvä jälkipelihän on hienoimpia asioita maailmassa, lisäksi kerrottiin muita kalastus- ym. juttuja, sekä kuunneltiin Tervon Juhanin ehtymätöntä vitsivarastoa.

Aamulla herättiin aurinkoiseen päivään ja aamupalan jälkeen suunnattiin joelle, tällä kertaa ”Oottonivalle”, kilometrin verran ylemmäs edellispäivän paikasta. ”Oottoniva” osoittautui helpoksi perhokalastuskohteeksi, helposti kahlattava tasainen sorapohja, jos olisi jaksanut, olisi voinut tehdä vaikka puolen kilometrin laskun. Vesi näytti vain laskeneen edellispäivästä, matalasta vedestä johtuen virtaus oli heikko ja lämpötila nousi auringon paisteessa jo kuumaksi. Kaloja näkyi ihan mukavasti, mutta ei juuri tapahtumia, perhoja vaihdettiin, putkiperhoista koukkuperhoihin, isoista pieniin, tummista vaaleisiin eri värejä ja kokoja, uppoperhoista pintureihin, mutta mikään ei auttanut. Harreja tuli kyllä sivuosumina kaikille, mutta ei lohia. Kovasti koetettiin pohtia, mikä neuvoksi, mutta ratkaisua ei tuntunut löytyvän. Illalla palattiin majapaikkaan, saunottiin ja syötiin sekä seurusteltiin myöhään yöhön saakka, jutut liikkuivat samoissa aihepiireissä kuin edellisiltana. Näissä jälkipeleissä tulee aina paljon hyödyllistä tietoa perhokalastuksesta, perhon uittamisesta, perhon valinnasta, heittotekniikoista jne, mielestäni yksi antoisimmista asioista koko reissussa.

Lauantai aamu valkeni taas poutaisena ja vielä edellispäivää lämpimämpänä. Passu, Juhani M ja Hente päättivät muodostaa iskuosaston Linafallettiin n. 50 km päähän majapaikasta. Me loput ryhmästä palasimme ”Oottonivalle”.

Molemmat ryhmät kalastivat ahkerasti, mutta ilman tulosta. Päivä oli suorastaan helteinen ja joen vesi laski koko ajan, siinä varmasti syy miksei kalaa saatu. Kaloja kyllä näkyi, kirkkaitakin lohia, hyvän kokoisia jalka- ja lohiluokan kaloja. Ängeså on varmasti käymisen arvoinen paikka jatkossakin, koska kalaa joessa oli mukavasti, pitää vain sattua ajankohta ja tähdet kohdalleen, että niitä saa myös siiman päähän.

Ilta sujui samoissa merkeissä kuin edellisetkin illat, turnausväsymys alkoi vähän näkymään porukassa. Sunnuntaina oli sitten kotimatka, joka sujui turvallisesti. Matkasta jäi hyvä maku, vaikka kohdekaloja ei saatukkaan, hauskaa oli hyvässä seurassa. Kiitokset reissuun osallistuneille.

 Asko Vaarala

Perhokalastusleiri 2022

Sallan Perhokerho ry järjesti nuorille jäsenilleen perinteisen tai paremminkin `Legendaarisen` leirin. Ajankohdaksi oli valikoitunut 17.– 19. 6. 2022. Leirikeskuksena toimi Kairijoen eräkeskus Savukoskella.

Mukaan ilmoittautui 4 nuorta, mutta 1 joutui perumaan lähtönsä. 1 osallistujista oli ensikertalainen näissä hommissa. Lisäksi mukaan saatiin 3 ohjaajaa, jotka ovat jo erittäin kokeneita perhokalastajia.

Leirin ohjelma oli tehty aikalailla samoin käsikirjoituksin kuin aiemmatkin leirit. Heittoharjoituksia, kahlaamisen alkeiden läpikäyntiä, perhon valintaa ja varsinkin joen lukua käytiin läpi. Perhonsidonta on myös aina ollut erittäin tärkeä osa leireilyä. Nytkin osanottajat sitoivat lukuisia toinen toistaan parempia ottiperhoja. No niitä kyllä tarvittiinkin kun osa perhoista jäi puihin ja muihin luonnon muovaamiin perhokalastusesteisiin. Yksi tärkeä osa perhokalastusta on solmut, joten niitäkin käytiin sen verran läpi, että jokainen osaisi itse sitoa perhon perukkeen päähän. Leirillä päästiin myös suorittamaan saaliskalan käsittelyä.

Perjantai-ilta meni suurelta osin aivan eräkeskuksen vierellä sijaitsevassa lastenkalastusalueessa kalastellen. Saalista ei saatu, mutta arvokasta heitto-opastusta kylläkin. Ohjaajat seurasivat tarkasti nuorison kalastusta ja opastivat heitä. Illan päälle lämmitti leiriläiset tietenkin saunan. Iltapalan jälkeen maistuikin uni makealle.

Lauantaipäivä aloitettiin reippaalla aamupalalla ja samalla suunniteltiin päivän ohjelmaa. Kun aamupalan valmistelu oli vielä kesken, olivat pojat jo ehtineet kämpänrantaan siimoja oikomaan. Kohtahan sieltä jo Eetu juoksikin kämpälle haavia hakemaan, kun Ukko-Aale oli tartuttanut perhoonsa ( Black Zulu) taimenen. Ennen kuin Eetu oli ehtinyt hakea kämpältä haavin ja aloittanut suunnitellun haavimisoperaation, kalan kuitenkin onnistui päästä irti. Harmi juttu Ukolle, mutta kalalle onnen päivä. Olipahan kuitenkin reipas päivänavaus. Päivän sääennuste lupaili hyvää. Oli luvassa lämpöä, aurinkoa ja heikkoa tuulta. Se tietää aina alkukesästä pinnasta ruokailevia kaloja. Siispä haku päälle.

Porukka pakkautuu autoihin ja siirtymä Suksensuvannolle. Sieltä ei ihmeitä löytynyt, mutta yksi ohjaajista onnistui kuitenkin rantauttamaan pinnasta ruokailleen 40 cm Harrin. Seuraavaksi ajeltiin Morottajalle. Siellä näkyi jo pintovia kaloja ja niitähän pojat alkoivatkin yrittää ja tosissaan. Saalistakin alkoi tulla. Eetu ja Ukko saivat hyvänkokoiset Harrit maalle asti ja lisäksi myös Elias kunnostautui kalansaannissa. Täältäkin saatiin mukaan yksi 40 cm harjus. Lisäsaaliina käytettiin rannalla pieniä siikoja ja alamittaisia Harreja. Iltakalastuksen pojat suorittivat kämppärannassa, kumppareilla kahlaillen. Siitäkin he onnistuivat saalista saamaan.  Lauantain illalliseksi loihdittiin Telaketjua, jota pojat kutsuvat myös Äijäkeitoksi.

Vielä ennen saunomista käytiin tutustumassa sunnuntaipäivän kalapaikkaan, Vintilälampeen, jota myös Nieriälammikoksi kutsutaan, sen erittäin runsaan nieriä kannan vuoksi. Jo tutustumisreissulla onnistuivat leiriläiset rantauttamaan useita kaloja. Hyvillä mielin lähdettiin saunan lämmitykseen ja kylpemisen ja iltapalan jälkeen sitten vaan unta palloon ja aamua odottelemaan.

Sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä tai jos pimeää tai edes hämärää ei tule koko yönä, niin voiko se aamu edes valjeta sen kummemmin. No joka tapauksessa taivas oli pilvessä ja tuuli viileä, pohjoinen. Aamupalan ja kämpän siivouksen jälkeen ajeltiin Lammelle. Se on erityiskalastusaluetta jossa luvan hinta on kalliimpi, lupia myydään vain tietty määrä/vrk ja siellä on myös olemassa saaliskiintiö. Muutamia nieriöitä saatiinkin, vaikka pintakäyntejä ei oikein rannan lähellä ollut. Pitäis olla vene, tuumivat pojat. Aina silloin tällöin kuitenkin saatiin kala koukkuun ja sitä myöten myös rannalle. Lounas nautittiin avotulilla. Makkarat, nokipannukahvit ja silleen. Lammen kovin kalamies taisi olla Elias, joka sai rantauttaa useita nieriöitä. Iltapäivällä aurinkokin jo alkoi paistaa komeasti. Tuuli vaan ei tyyntynyt koko päivänä.

Kotimatkalla kerrattiin leirin tapahtumia ja suunniteltiin jo uutta leiriä ensi kesälle. Takapenkin jengi tosin hiljeni uneen melko lailla nopeasti.

Ohjaajana voin kyllä sanoa, että jos leiriläiset ovat näin reippaita ja hyvin käyttäytyviä nuoria ja lisäksi he haluavat oppia perhokalastuksesta edes jotain, niin kyllä on leirin veto helppoa.

Kairijoen Eräkeskukselle suuret kiitokset majoitteesta sekä `Nieriälammen` kalastuslupien mahdollistamisesta

Yksi Mäkitarttikin tehtiin, onnistuneesti tietenkin.

 

Pilkkimestaruus 2023

Kerhon pilkkimestaruudesta kilpailtiin 19.4.2023 Aatsingin Alajärvellä. Kilpailukalana oli pelkästään hauki ja kilpailuaika oli 
klo 18 – 20,

Tulokset:
1. Julius Aatsinki    53 cm
2. Juhani Tervo      48 cm
3. Pasi Niskala      44 cm
4. Kari Hänninen   42 cm

Kiitokset osallistujille ja järjestelyistä vastanneille.

Sarjamme kalat ovat tuttuun tapaan siika, harjus, taimen, lohi ja hauki. Tänä vuonna lisättiin myös uusi sarja, ”Ulkomailta saadut lohet”. Paremmuus ratkaistaan kalojen pituuden perusteella ja mitat ilmoitetaan millin tarkkuudella tarkkuudella.
(Huom! Sääntömuutosten vuoksi, suurinkala kilpailuun ei hyväksytä rajavyöhykkeeltä saatuja kaloja.)

Ilmoituksia otetaan vastaan sähköpostitse osoitteeseen sallanperhokerho(at)gmail.com tai kerhon watsapissa

Ilmoituksen tulee sisältää:
– kalan pituus
– paino (lohisarjassa)
– kuva, joka lisätään suurinkala -kilpailun kuvagalleriaan (jos vain löytyy)
– perhokalastajan nimi
– vesistö
– päivämäärä

Tilanne 2023

 

Taimen:

1. Joonas Hänninen, 55,0 cm, 18.5.2023, Ämmäkoski Varkaus, Hopeatinseli

   

Harjus

1. Arto Hänninen, 45,0 cm, 11.6.2023, Savinajoki, Musta (oma malli)

   

2. Jukka Hujanen 42,0 cm, 23.6.2023, Lautakotaoja, Ruskea Gaddis

   

Siika

1. Juhani Tervo, 45,0 cm, 28.6.2023, Käsmäjoki, Keltarunkoinen Klinkhammer

   

Lohi:

Ulkomailta saadut lohet:

1. Reima Niskala, 114,0 cm, Ängesån, Ruotsi, Gold Glödhäck

   

2. Juuso Hänninen, 107,0 cm, Byskejoki, Ruotsi, Näävä
3. Timo Tuuha, 104,0 cm, Byskejoki, Ruotsi, Den Vanliga
4. Pasi Niskala, 95,0 cm, Kongsfjordelva, Norja, Surffilauta
5. Petteri Kelloniemi, 91,0 cm, Kalixjoki, Jockfall, Ruotsi, Vihreä Fransis
6. Reima Niskala, 87,0 cm, Orkla, Norja, Hopeinen Kaurahattu

   

   

Hauki: