Reisaelva 2019
Tämän vuoden aikuisten kalaretki suuntautui Reisaelvalle Norjaan ja sieltä tavoiteltiin isoa Jäämeren lohta.
Jos palataan ensin ajassa vuoteen 1991,niin silloin suunniteltiin Sallan Perhokerhon ensimmäistä lohenkalastusreissua, ja Reisaelva kohteena olikin erittäin vahvasti mukana ihan loppumetreille asti. Sitten päädyttiin ilmeisesti porukan pienuuden vuoksi valitsemaan kotimaasta Tenojoki. Siitä lähtien onkin allekirjoittanut käynyt kyseisellä joella joka kesä, vähintään kerran.
Mutta palataanpa tähän päivään. Nyt lähtijöitä oli 8 kappaletta ja luvathan osteltiin jo kevätkesällä. Zonet 6-10 Statskogilta olivat meidän kalastusaluetta. Luvan hinta 580 Nok/ pvä. Oli tarkoitus kalastaa 3 lupaa putkeen ja sitten palailla kotiin. Näin myös tehtiin. Mikan luvista yksi oli 4 zonelle.
Reissuun lähdettiin Sallasta ja Kemijärveltä ke. aamuna ja perillä oltiin reilun 700 kilsaa kuljettuina hyvissä ajoin ennen iltaa. Näin ollen jäi aikaa tutustua kalastusalueisiin, paikalla jo ennen käyneen Timon opastuksella. Mika sen sijaan oli tartannu reissuun jo edellisenä iltana Espoosta ja saapui hyvin levänneenä yöjunalla Roihin ja siitä matka jatkui omalla autolla Muonioon ja sitten porukan kyytiin ja silleen.
Reisaelvan koko lohijokena yllätti aika monet meistä pienuudellaan. Itse odotin seuraavan koon jokea, mutta ei se mitään. Joessa vesi oli alhaalla ja muita kalamiehiä kun haastattelimme niin uutta kalaa ei ollut juuri tällä viikolla näkynyt.
No kun sitten to. aamuna heräiltiin, niin kämpän ikkunasta katsottuani jokea näin vedessä kulkevan paljon vaahtoa. Nettikäppyröitä tarkasteltuamme saatoimme todeta veden nousseen, ehkä jopa 20 cm. Majoituksemme sijaitsi keskeisellä paikalla kun ajatellaan kalastussektoreidemme sijaintia.
Kalastus joella alkaa yön rauhoituksen jälkeen aamulla klo 10.00 ja päättyy 02.00. No siitä hyvän ja ravitsevan aamupalan ja hyvien ja hienojen kalastusstrategiapalaverisessioiden jälkeen vedettiin kumihousuja jalkaan ja eiku joelle.
Svartfossenille meni osa ja osa meni Mikinniskalle ja yksi partio kulki sielä sun täälä, mm. Sappenin seudulla.
Svartfossenilla ja Mikissä saatiin näköhavaintoja tummista ja isoistakin kaloista. Siimojen päihin niitä ei saatu, PAITSI tietenkin Jari, joka osaa luottaa siihen Oliiviin. Eka lasku Mikinniskalla ja heti oli lohijalka kiinni. No jalka irtosi, mutta taas se tuli todistettua, että sielä missä Jari ja Oliivi yhdessä kahlaa niin aina voi odottaa tapahtumia. Se olikin eka luvan ainoa tapahtuma meille. Paikoilla jo muutaman luvan heitelleet Suomipojat totesivat vedennousun olleen ehkä vain huonoksi kalansaaliille. Koko joki hiljeni heidän mielestään totaalisesti.
Seuraavana aamuna samat kuviot ja hiukka vaihdeltiin pooleja keskenämme. Ei kuitenkaan mitään virkistymistä kalojen suhteen. Mika tosin sai yhden pienen merkkarin illan hämyssä ja Timon joukkio oli havainnut 6 zonella kirkkaita tittejä sekä heillä oli ollut muutama kontaktikin kalojen kanssa. Ei rantaan asti. Iltasella käytiin keskusteluja ns. lohilenkin tärkeydestä . Ei kukaan voinut olla asiassa oikeassa, tietenkään ei.
Lauantaiaamu ja koko ajan pilvessä ollut taivas repesi komeaan auringon paisteeseen. Maisemat tulivat esille mahtavine vuorineen ja siirryttiin t-paita työskentelyyn. Itse henkilökohtaisesti olin odotellut sitä päivää, että löytyisi se pintaperhopaikka, josta olisi mahkuja saada kala nousemaan Pomperiin ja sitten se mahtava Norjalaisen lohipoolin malliesimerkki. Eli syvä, hyvin siimaa kuljettava ulkokurvi.
Meidän tiimi ajelikin 6 zonelle Timon ohjeistuksen mukaan ja heti näkyi kalaa pinnassa. Mahtava virranaluspooli, mutta mutta, se katkesikin kesken juuri kun piti se herkkupaikka alkaa. Ompahan kyllä surkea rajan paikka tällä poolilla. No ei voi mitään.
Jari tietenkin tartutti ( taas)heti ekaksi paikasta titin, Oliivilla. No se karkasi. Ite läksin virran päällä olevaa matalaa tasannetta tarkistamaan ja siitähän löytyi mielestäni aivan mahtava, pitkä kuoppa. Aikani paikkaa tyhjää heiteltyäni, pääsin heittämään juuri pinnassa käyneelle titille Pomperin suoraan kalan eteen. Kolmas heitto ja perho hävisi kalan suuhun. Kirkas titti pääsi rantaan asti ja meidän mukaamme.
Hiukan myöhemmin illalla saapui paikalle jokivarressa kalastusyritystä pyörittävä kaveri ja hän tuli kertomaan meille poolin rajoista ja siitä, että perhon on pysyttävä linjan oikealla puolen. Hyvä näin.
Porukkamme kalasti reissun aikana kaikki mahdolliset poolit. Timon jengi etunenässä teki tätä kovaa tutkivaa työtä. Mitään paikkaa ei jätetty käyttämättä tai kokematta. Virvottiin pitkiä päiviä aina pimeään alkuyöhön asti. Välillä käytiin ruokatauolla todella korkeatasoisia antimia nauttimassa. Päiväunet ja silleen.
Titti jäi reissun ainoaksi kalaksi, porukan kovasta yrityksestä huolimatta. Selityksiä voi kaivaa vaikka ja mistä, mutta ainakin tuoreen kalan puuttuminen liene oli yksi hyvä syy saaliin vähäisyyteen. Vähäinen vesi, joka johti tuohon edelliseen, ryssän lohet jokisuulla jne.
Positiivisia puolia oli kuitenkin paljon enemmän. Eli mahtava majoitus ( Air bnb) Tosi hyvä porukka, joka sisälsi mm. ammattikokin, hanuristitaiteilijan, sekä erä-ja kalastusoppaita. Ei ruuhkia jokivarressa. (Ainoastaan kerran jouduttiin väistämään, kun poolille tuli ylimiehitystä. Tietenkin Sallaisina Herrasmiehinä väistettiin pois). Eikä kämpässä saunaa. No mikä positiivinen se sitten on. No ainakin Jari sano kerran, että eipähän tarvi kesken kalastuksen lähteä joka ilta kämpille saunomaan. No joku toinen saattoi olla asiasta toista mieltä.
Positiivisiin asioihin on myös ehdottomasti lisättävä heti tutustumisiltana suoritettu tapaaminen Mikinniskalla. Siellähän nimittäin oli huitomassa yksi Tenolta tuttu Savolainen. Tietenki. Missäpä näitä aina niin iloisia ja tunnelmaa nostattavia veljiä ei olisi. Oli Juho mukava tavata.
Reissussa mukana: Timo, Petteri, Teemu, Pasi, Jari, Mika, Juhani ja Heikki.