Aikuisten kalastusretki Ängesån joelle 6-9.7.2023
Retkeä valmisteltiin pitkään ja hartaasti, koska kalastuskohde ja -ajankohta oli pitkällisen pohdinnan tulos. Lopulta Ängeså valikoitui kohteeksi helpon saavutettavuuden ja edullisuuden vuoksi. Passu kokeneena kävijänä hommasi majoituksen, tilaa oli vain neljälle, mutta allekirjoittaneen deffletti (asuntoauto) toi lisäpaikat kahdelle. Torstaiaamuna startattiin Sallasta Passu, Kari, Juhani T ja minä, Kursusta lähti toinen Juhani ja Oulusta Hente. Perille päästiin hyvissä ajoin , iltapäivän alkupuolella. Majoituspaikka oli viihtyisän oloinen ja suomea puhuva isäntä leppoisa ja ystävällinen mies, joka myös möi kalastuslupia käteisellä. Ainoa ikävämpi puoli paikassa oli kymmenen metrin päässä kulkeva valtatie ja sen liikenteen aiheuttama melu, mutta siihenkin tottui nopeasti. Majoittumisen jälkeen pidettiin pienimuotoinen muistotilaisuus edesmenneelle kalamiehelle, Kotimäen Jarille. Otettiin maljat Jarille ja muisteltiin hänen rikasta kalamies uraa, Passu oli ottanut mukaan myös Jarin lohivavan, josta oli myös omat tarinansa. Kaikkien muistot Jarista olivat hyvin lämpimiä ja mukavia.
Sitten lähdettiin kalaan, ensimmäisenä iltana kalastettiin ”Huutonivalla”, vesi oli todella alhaalla ja vedessä kivet liukkaita, saaliin saamisen suhteen porukkaan hiipi pieni epäilys, no sää kuitenkin oli pilvipoutainen, eikä liian kuuma. Lohia nähtiinkin kyllä pintovan, eikä ihan pieniäkään, mutta ne näyttivät jo aika tummilta. Koko ilta kalasteltiin ja liukkaita kiviä taivasteltiin, mutta ei tuloksia. Majapaikalla käytiin illan kalastusta läpi ja pohdittiin syitä saaliittomuuteen, mikään ei tietysti ratkennut, mutta hyvä jälkipelihän on hienoimpia asioita maailmassa, lisäksi kerrottiin muita kalastus- ym. juttuja, sekä kuunneltiin Tervon Juhanin ehtymätöntä vitsivarastoa.
Aamulla herättiin aurinkoiseen päivään ja aamupalan jälkeen suunnattiin joelle, tällä kertaa ”Oottonivalle”, kilometrin verran ylemmäs edellispäivän paikasta. ”Oottoniva” osoittautui helpoksi perhokalastuskohteeksi, helposti kahlattava tasainen sorapohja, jos olisi jaksanut, olisi voinut tehdä vaikka puolen kilometrin laskun. Vesi näytti vain laskeneen edellispäivästä, matalasta vedestä johtuen virtaus oli heikko ja lämpötila nousi auringon paisteessa jo kuumaksi. Kaloja näkyi ihan mukavasti, mutta ei juuri tapahtumia, perhoja vaihdettiin, putkiperhoista koukkuperhoihin, isoista pieniin, tummista vaaleisiin eri värejä ja kokoja, uppoperhoista pintureihin, mutta mikään ei auttanut. Harreja tuli kyllä sivuosumina kaikille, mutta ei lohia. Kovasti koetettiin pohtia, mikä neuvoksi, mutta ratkaisua ei tuntunut löytyvän. Illalla palattiin majapaikkaan, saunottiin ja syötiin sekä seurusteltiin myöhään yöhön saakka, jutut liikkuivat samoissa aihepiireissä kuin edellisiltana. Näissä jälkipeleissä tulee aina paljon hyödyllistä tietoa perhokalastuksesta, perhon uittamisesta, perhon valinnasta, heittotekniikoista jne, mielestäni yksi antoisimmista asioista koko reissussa.
Lauantai aamu valkeni taas poutaisena ja vielä edellispäivää lämpimämpänä. Passu, Juhani M ja Hente päättivät muodostaa iskuosaston Linafallettiin n. 50 km päähän majapaikasta. Me loput ryhmästä palasimme ”Oottonivalle”.
Molemmat ryhmät kalastivat ahkerasti, mutta ilman tulosta. Päivä oli suorastaan helteinen ja joen vesi laski koko ajan, siinä varmasti syy miksei kalaa saatu. Kaloja kyllä näkyi, kirkkaitakin lohia, hyvän kokoisia jalka- ja lohiluokan kaloja. Ängeså on varmasti käymisen arvoinen paikka jatkossakin, koska kalaa joessa oli mukavasti, pitää vain sattua ajankohta ja tähdet kohdalleen, että niitä saa myös siiman päähän.
Ilta sujui samoissa merkeissä kuin edellisetkin illat, turnausväsymys alkoi vähän näkymään porukassa. Sunnuntaina oli sitten kotimatka, joka sujui turvallisesti. Matkasta jäi hyvä maku, vaikka kohdekaloja ei saatukkaan, hauskaa oli hyvässä seurassa. Kiitokset reissuun osallistuneille.
Asko Vaarala
