Perhokalastusleiri 2022
Sallan Perhokerho ry järjesti nuorille jäsenilleen perinteisen tai paremminkin `Legendaarisen` leirin. Ajankohdaksi oli valikoitunut 17.– 19. 6. 2022. Leirikeskuksena toimi Kairijoen eräkeskus Savukoskella.
Mukaan ilmoittautui 4 nuorta, mutta 1 joutui perumaan lähtönsä. 1 osallistujista oli ensikertalainen näissä hommissa. Lisäksi mukaan saatiin 3 ohjaajaa, jotka ovat jo erittäin kokeneita perhokalastajia.
Leirin ohjelma oli tehty aikalailla samoin käsikirjoituksin kuin aiemmatkin leirit. Heittoharjoituksia, kahlaamisen alkeiden läpikäyntiä, perhon valintaa ja varsinkin joen lukua käytiin läpi. Perhonsidonta on myös aina ollut erittäin tärkeä osa leireilyä. Nytkin osanottajat sitoivat lukuisia toinen toistaan parempia ottiperhoja. No niitä kyllä tarvittiinkin kun osa perhoista jäi puihin ja muihin luonnon muovaamiin perhokalastusesteisiin. Yksi tärkeä osa perhokalastusta on solmut, joten niitäkin käytiin sen verran läpi, että jokainen osaisi itse sitoa perhon perukkeen päähän. Leirillä päästiin myös suorittamaan saaliskalan käsittelyä.
Perjantai-ilta meni suurelta osin aivan eräkeskuksen vierellä sijaitsevassa lastenkalastusalueessa kalastellen. Saalista ei saatu, mutta arvokasta heitto-opastusta kylläkin. Ohjaajat seurasivat tarkasti nuorison kalastusta ja opastivat heitä. Illan päälle lämmitti leiriläiset tietenkin saunan. Iltapalan jälkeen maistuikin uni makealle.
Lauantaipäivä aloitettiin reippaalla aamupalalla ja samalla suunniteltiin päivän ohjelmaa. Kun aamupalan valmistelu oli vielä kesken, olivat pojat jo ehtineet kämpänrantaan siimoja oikomaan. Kohtahan sieltä jo Eetu juoksikin kämpälle haavia hakemaan, kun Ukko-Aale oli tartuttanut perhoonsa ( Black Zulu) taimenen. Ennen kuin Eetu oli ehtinyt hakea kämpältä haavin ja aloittanut suunnitellun haavimisoperaation, kalan kuitenkin onnistui päästä irti. Harmi juttu Ukolle, mutta kalalle onnen päivä. Olipahan kuitenkin reipas päivänavaus. Päivän sääennuste lupaili hyvää. Oli luvassa lämpöä, aurinkoa ja heikkoa tuulta. Se tietää aina alkukesästä pinnasta ruokailevia kaloja. Siispä haku päälle.
Porukka pakkautuu autoihin ja siirtymä Suksensuvannolle. Sieltä ei ihmeitä löytynyt, mutta yksi ohjaajista onnistui kuitenkin rantauttamaan pinnasta ruokailleen 40 cm Harrin. Seuraavaksi ajeltiin Morottajalle. Siellä näkyi jo pintovia kaloja ja niitähän pojat alkoivatkin yrittää ja tosissaan. Saalistakin alkoi tulla. Eetu ja Ukko saivat hyvänkokoiset Harrit maalle asti ja lisäksi myös Elias kunnostautui kalansaannissa. Täältäkin saatiin mukaan yksi 40 cm harjus. Lisäsaaliina käytettiin rannalla pieniä siikoja ja alamittaisia Harreja. Iltakalastuksen pojat suorittivat kämppärannassa, kumppareilla kahlaillen. Siitäkin he onnistuivat saalista saamaan. Lauantain illalliseksi loihdittiin Telaketjua, jota pojat kutsuvat myös Äijäkeitoksi.
Vielä ennen saunomista käytiin tutustumassa sunnuntaipäivän kalapaikkaan, Vintilälampeen, jota myös Nieriälammikoksi kutsutaan, sen erittäin runsaan nieriä kannan vuoksi. Jo tutustumisreissulla onnistuivat leiriläiset rantauttamaan useita kaloja. Hyvillä mielin lähdettiin saunan lämmitykseen ja kylpemisen ja iltapalan jälkeen sitten vaan unta palloon ja aamua odottelemaan.
Sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä tai jos pimeää tai edes hämärää ei tule koko yönä, niin voiko se aamu edes valjeta sen kummemmin. No joka tapauksessa taivas oli pilvessä ja tuuli viileä, pohjoinen. Aamupalan ja kämpän siivouksen jälkeen ajeltiin Lammelle. Se on erityiskalastusaluetta jossa luvan hinta on kalliimpi, lupia myydään vain tietty määrä/vrk ja siellä on myös olemassa saaliskiintiö. Muutamia nieriöitä saatiinkin, vaikka pintakäyntejä ei oikein rannan lähellä ollut. Pitäis olla vene, tuumivat pojat. Aina silloin tällöin kuitenkin saatiin kala koukkuun ja sitä myöten myös rannalle. Lounas nautittiin avotulilla. Makkarat, nokipannukahvit ja silleen. Lammen kovin kalamies taisi olla Elias, joka sai rantauttaa useita nieriöitä. Iltapäivällä aurinkokin jo alkoi paistaa komeasti. Tuuli vaan ei tyyntynyt koko päivänä.
Kotimatkalla kerrattiin leirin tapahtumia ja suunniteltiin jo uutta leiriä ensi kesälle. Takapenkin jengi tosin hiljeni uneen melko lailla nopeasti.
Ohjaajana voin kyllä sanoa, että jos leiriläiset ovat näin reippaita ja hyvin käyttäytyviä nuoria ja lisäksi he haluavat oppia perhokalastuksesta edes jotain, niin kyllä on leirin veto helppoa.
Kairijoen Eräkeskukselle suuret kiitokset majoitteesta sekä `Nieriälammen` kalastuslupien mahdollistamisesta
Yksi Mäkitarttikin tehtiin, onnistuneesti tietenkin.
